Joko teillä mietitään osallistamisen ja jakamisen tapoja? Olisiko jo aika?

Marraskuussa sähköpostilaatikot kolisevat. AvoinGLAM-verkosto lähestyy suomalaisia kirjastoja, arkistoja ja museoita kansainvälisellä kyselytutkimuksella. Kyselyn avulla kartoitetaan organisaatioiden avoimuuden ja digitaalisen toiminnan tilaa sekä yleisöjen osallistamisen toimintoja.

OpenGLAM Benchmark Survey pohjautuu alunperin Sveitsissä toteutettuun tutkimukseen kulttuuriperintöorganisaatioiden toiminnan uusista tuulista ja uudenlaisen toiminnan mahdollisuuksista. Tutkimus johti muun muassa uusien GLAM-Wiki- sekä R&D-yhteistyökumppanuuksien löytymiseen. Onnistunut kysely synnytti kansainvälistä kiinnostusta, ja nyt sitä sovelletaan kymmenissä maissa pääsääntöisesti aiheesta kiinnostuneiden vapaaehtoisten voimin.

Miksi vastata jälleen yhteen kyselyyn? Kyselyn tarkoituksena ei ole ainoastaan tuottaa kyselyn tekijöille tietoa siitä, mitä kulttuuriperintöorganisaatioissa tapahtuu; vähintään yhtä tärkeää on saada organisaatiot itse miettimään rooliaan ja toimintaansa muuttuneessa toimintaympäristössä, jota luonnehtii tiedon nopeus ja käsiksi pääsemisen helppous, yleinen tietotekninen kehitys sekä asiakkaiden muuttuneet vaatimukset ja odotukset palveluiden suhteen.

Muutos ei ole odotettavissa jossakin hamassa tulevaisuudessa – se on jo tapahtunut. Siksi organisaatioiden on tärkeää pohtia näitä kysymyksiä ja tehdä asian eteen jotakin juuri NYT.

Oman lisämausteensa tilanteeseen antaa taloudellinen niukkuus ja pienenevät määrärahat. Tämä aiheuttaa todellisia muutospaineita myös taide- ja kulttuuriorganisaatioiden toiminnalle. Millä turvata toiminta jatkossakin ja säilyttää toiminnan kannalta välttämätön asiakaskunta?

Sisäänpäin kääntyminen tuskin on ratkaisu. On suunnattava katse ulospäin kulttuuriperintöorganisaatioiden kannalta ylivoimaisesti voimallisimpaan resurssiin – ihmisiin (= asiakkaisiin, kansalaisiin, taiteilijoihin, turisteihin, koululaisiin…).

Avoin kulttuuri raaka-aineeksi itse ja yhdessä tekemiselle

Viestintä- ja tietotekniikan kehitys sekä uusi DIY (do it yourself) kulttuuri tekee jokaisesta meistä taiteilijan, asiantuntijan ja palveluiden ekspertin sekä mahdollistaa täysin uudenlaisen osallistumisen tiedon, sisällön, kulttuurin ja taiteen tuottamiseen.

Tutuimmillaan osallistuminen voi tapahtua sosiaalisen median kautta, mutta myös muunlaisia tekemisen tapoja on olemassa. Spoonflower on verkkosivusto/yhteisö, jonka avulla kuka tahansa voi painattaa suunnittelemansa tekstiilin, tapetin tai lahjapaperin ja laittaa sen halutessaan sivustolle myyntiin. Arkistojen aineistot voisivat esimerkiksi toimia tällaisen toiminnan raaka-aineena sekä organisaation ja aineistojen mainontakeinona.

Millä muulla tavoin kulttuurikokemukset voitaisi tuoda lähemmäs ihmisiä? Yksi tapa on osallistaa yleisöä esimerkiksi pyytämällä vinkkejä tuntemattomista kuvauspaikoista, kuten esimerkiksi Svenska litteratursällskapet i Finland teki Flickrissä avaamiensa historiallisten valokuvien kanssa. Kiinnostuneille voidaan myös järjestää mahdollisuus vieraille kulissien takana samalla kun kokoonnutaan yhteen kirjoittamaan organisaation liittyviä Wikipedia-artikkeleita, kuten Tuo kulttuuri Wikipediaan -kurssilla tehtiin.

Helsingin keskustakirjastohanke osoittaa, miten monet nykyajan asiakkaat toivovat kulttuuriorganisaatioiden perinteisten tehtävien rinnalle myös tämän tyyppisiä uudempia, yhteisöllisyydelle ja erilaisille osallistumisen muodoille perustuvia toimintoja.

Myös omaa itseä lähelle tulevat asiat kiinnostavat paljon. Tästä syystä monet ovat ottaneet innolla vastaan vanhojen valokuvien ja ilmakuvien ym. avaukset. Niiden avulla on esimerkiksi päästy helposti katselemaan, miltä oma kotiseutu on näyttänyt 50 tai 100 vuotta sitten.

Joukossa on voimaa!

Kun puhutaan katseen suuntaamisesta ulospäin, on tärkeää muistaa myös kulttuuriperintöorganisaatioiden yhteistyön ja vertaistuen tärkeys. Esimerkiksi pienet organisaatiot voivat yhteistyötä tehden kasata tarpeeksi resursseja toimivan rajapinnan rakentamiseksi avoimille aineistoille.

Kulttuuridatan avaamisen voi rakentaa myös esimerkiksi yhden teeman ympärille. Suomi syö ja juo -projekti on tuonut kaksitoista suomalaista museota yhteen teemalla Suomalainen ruokakulttuuri. Projekti on tähän mennessä julkistanut avattuja kuvia ja tutkimusdataa sekä osallistanut ihmisiä Silmänruokaa-valokuvakilpailun sekä yhteisen reseptivihkon avulla.

Yhteistyön lisäksi kokemusten jakaminen voi helpottaa eteenpäin kulkemista: miksi keksiä joka kerta pyörää uudelleen, jos sama asia on jo tehty jossakin muualla onnistuneesti. Miksei myös itse laittaa hyvää kiertämään ja jakaa omia hyväksi koettuja käytäntöjä.

Uusien toimintatapojen omaksuminen vaatii päättäväisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että on hyväksyttävää piiloutua suojavalliksi muutosta vastaan rakennetun byrokratian taakse. Tarvitaan ketterän toiminnan mahdollistavaa digitaalista strategiaa, joka kattaa kaiken kokoelmien digitoinnista niiden avaamiseen ja yleisön osallistamiseen sekä organisaatioiden väliseen yhteistyöhön ja kokemusten jakamiseen.

Ennen kaikkea tarvitaan kuitenkin tahtoa liikkua eteenpäin ympäröivän yhteiskunnan ja ihmisten rinnalla!

OpenGLAM Benchmark -kysely lähetetään suomalaisille muisti- ja kulttuuriorganisaatioille sähköpostilla marraskuussa 2014. Tulokset analysoidaan vuoden 2015 alussa. AvoinGLAM-verkosto hyödyntää kyselyn vastauksia toimintansa suuntaamiseen erityisesti niihin näkökohtiin, joihin suurin tarve tuntuu olevan.

Kyselyn tulosten julkaisun yhteydessä pidetään keväällä kaikille avoin seminaari. Päivän aikana esitellään kyselyn tuloksia ja sen pohjalta tehtyjä päätelmiä ja jatkotoimenpiteitä. Tarjolla on myös mahdollisuus osallistua työpajoihin, joiden sisältö määräytyy kyselyn vastausten pohjalta nousevien tarpeiden mukaisesti. Vastaattehan siis kyselyyn kun sen aika koittaa! Kiitos!

Kuva: mkhmarketing. CC BY. http://mkhmarketing.wordpress.com/

Kuva: mkhmarketing. CC BY. mkhmarketing.wordpress.com

Suomi syö ja juo – kattaus arkistojen aarteita kahdestatoista museosta

Suomi syö ja juo -hankkeen projektitutkija Susanna Haavisto kirjoittaa kulttuuriaineistojen avaamisen, sosiaalisen median ja yleisön osallistamisen kokemuksista.

Kuva: Pekka Helin, Keski-Suomen museon kokoelmat. CC BY. https://www.flickr.com/photos/suomisyojajuo/15142227891/in/set-72157647258075565

Kuva: Pekka Helin, Keski-Suomen museon kokoelmat. CC BY.

Avoin data – uhka vai mahdollisuus? Kliseiseltä kalskahtava kysymyksenasettelu tiivistää hyvin Suomi syö ja juo -hankkeen museoiden tuoreet kokemukset kulttuuridatan avaamisesta ja siihen liittyvistä kipupisteistä.

Suomi syö ja juo on TAKO -yhteistyön hedelmä. Se on osa TAKO:n kolmannen poolin toimintaa. Pooli numero 3 tunnetaan myös Arki-poolina, sillä siihen kuuluvat museot keskittyvät tallentamaan tavalla tai toisella suomalaista arkea. TAKO puolestaan on lyhenne sanoista ammatillisten museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkosto. Se on suomalaisten museoiden yhteistyöverkosto, joka sai alkunsa projektina vuonna 2009 ja vakiintui osaksi Museoviraston ja Suomen kansallismuseon toimintaa vuonna 2013.

Suomi syö ja juo -hankkeen suunnittelu alkoi vuonna 2012 ja toteutuminen varmistui keväällä 2013, kun Museovirasto myönsi sille museoiden innovatiivisten hankkeiden avustuksista 15 000 euron rahoituksen.. Kahdentoista hankemuseon joukko on monipuolinen, sillä mukana on niin pieniä kaupunginmuseoita kuin suuria museokeskuksia.

Ensimmäinen aktiivivaihe oli vuonna 2013 syyskuun alusta marraskuun loppuun. Se koostui valtakunnallisesta Suomi syö ja juo -kuvakeruusta hankkeen verkkosivuilla ja museoiden omista ruoka- ja juomakulttuuriin liittyvistä nykydokumentointiprojekteista. Museot tallensivat kokoelmiinsa päivän aterioita koulussa, töissä ja kotona, sekä ruokaan liittyviä harrastuksia, intohimoja ja tapahtumia.

Museoiden kannalta erityisen mielenkiintoista oli sosiaalisen median kokoelmatyölle tarjoamien mahdollisuuksien kokeileminen. Tähän tarkoitukseen valjastettiin sosiaalisen median jättiläiset, Facebook ja Twitter.

Hanke sai Museovirastolta päätöksen jatkorahoituksesta keväällä 2014. Nyt käynnissä olevan jatkohankkeen tavoitteita ovat mm. nykydokumentointi- ja kokoelmatyön tunnetuksi tekeminen ja yleisön osallistaminen. Merkittävimpään rooliin on kuitenkin noussut kokeilu avoimen datan parissa.

Kotimaiset ruokakulttuuriaineistot auki

Ajatus avoimesta datasta herätti uteliaisuutta Arki-poolin museoissa. Useimmilla ei ollut avoimesta datasta vielä juuri kokemuksia tai tietoa, mutta se koettiin ajankohtaiseksi ilmiöksi. Avoimella datan ajateltiin tarjoavan merkittäviä uusia mahdollisuuksia kulttuuriperinnölle ja sen parissa työtä tekeville. Heräsi halu oppia ja kokeilla.

OpenGLAM -periaatteissa todetaan että gallerioilla, kirjastoilla, arkistoilla ja museoilla on ihmiskunnan sivistyksen kehittämisessä keskeinen rooli. Näiden laitosten kokoelmiin on tallennettu ihmiskunnan historia. Juuri nämä ajatukset kokoelmien paremmasta saavutettavuudesta ja uusista käyttömahdollisuuksista kiinnostivat hankemuseoita.

Mutkaton ei kuitenkaan tie aineistojen avaamiseen ollut. Avoin data herätti myös paljon kysymyksiä, joista erityisesti valokuvamateriaalin kohdalla merkittäväksi nousi rahoitus. Jos arkistojen aarteet avataan vapaaseen käyttöön, mistä raha tulee? Ja jos kuvia voi käyttää kuka tahansa, mihin tahansa – mitä yleisö niillä tekee?

Me emme tiedä, vielä. Avoin data ja siihen liittyvä avoimen kulttuuriperinnön ideologia on vallannut alaa ulkomaisissa kulttuurilaitoksissa nopeasti. Myös suurin osa kokemuksista ja sovelluksista siihen liittyen on yhä ulkomaisia. Kotimaassakin dataa on avattu, mutta kokeilut ovat olleet kulttuurin saralla melko pieniä. Suurimpana ponnistuksena erottuu tiedonhakupalvelu Finna.

Suomi syö ja juo -hankkeen Flickr-tilillä on nyt avattu jo yli 250 valokuvaa. Lisäksi hankkeen verkkosivuilla avataan myös joitakin ruokakulttuuriin liittyviä kyselyvastauksia vapaaseen käyttöön. Valokuvat valikoituivat luontevasti hankkeen keskipisteeseen, koska valokuvaus oli keskeisessä osassa valokuvakeruun myötä jo hankkeen ensimmäisessä vaiheessa – nyt museot puolestaan antavat jotakin yleisölle!

Alkuperäiset kuvat: Anu Forss, Kankaanpään kaupunginmuseon kokoelmat. CC BY.

Alkuperäiset kuvat: Anu Forss, Kankaanpään kaupunginmuseon kokoelmat. CC BY.

Museoarki tutummaksi sosiaalisen median avulla

Vastavuoroisuus yleisöjen kanssa on museoille tärkeää. Niinpä avoimen datan kokeilun lisäksi Suomi syö ja juo -hankkeessa suuressa roolissa on ollut myös yleisön kutsuminen osaksi hanketta. Yksi keino päästä tähän tavoitteeseen on ollut pyrkimys aktiiviseen ja näkyvään toimintaa sosiaalisessa mediassa.

Hankemuseoiden tietämys ja kokemukset somesta ovat hyvin vaihtelevia. Joukossamme on aktiivisia Twitter-visertäjiä sekä niitä, joille somen maailma on yhä vieras. Suomi syö ja juo onkin toiminut luontevana alustana hankemuseoille sosiaalisen median eri palvelujen ja toimintatapojen kokeilemiselle. Yksittäisten hankemuseoiden työmäärän on koettu pysyvän kohtuullisena, sillä käytännössä tilejä ylläpitää ja päivittää hankkeen projektityöntekijä. Museoiden vastuulle on jäänyt julkaistavan materiaalin tarjoaminen. Sosiaalinen media on koettu hyväksi keinoksi tuoda museoarki yleisölle tutummaksi.

Somekokeilun vaikutuksia esimerkiksi hankemuseoiden kävijämääriin on vaikea mitata. Merkittävämmiksi nousevatkin ne pienet ja suuret oivallukset, joita kokeilun myötä on herännyt. On oivallettu, että sosiaalisessa mediassa on oltava aktiivinen, ja aktiivisuuteen taas kuluu yllättävän paljon työtunteja. Toisaalta on myös havaittu, että aktiivisuus yksin ei riitä, vaan on myös osattava verkostoitua ja keskustella. Lisäksi on pyrittävä suunnittelemaan minkälaista materiaalia mihinkin kanavaan kannattaa tuottaa, ja paljonko sen tuottamiseen on käytettävissä aikaa ja työvoimaa.

Hankkeella on Facebook- ja Twitter-tilit, sekä jatkohanketta varten perustetut Instagram-tili ja Youtube-kanava. Videoformaattia haluttiin kokeilla, koska se on nousemassa yhä merkittävämpään rooliin sosiaalisen median sisällöissä. Haasteeksi on kuitenkin noussut laadukkaan videomateriaalin tuottamiseen kuluva suuri tuntimäärä.

Opittavaa on vielä paljon; sisältöjen suunnittelussa, päivitysten aikatauluttamisessa ja eri kanavien tehokkaassa hyödyntämisessä. Tärkeää on myös pitää silmällä sitä, mikä yleisöä kiinnostaa. Hankkeemme on herättänyt riemastusta ja ihastusta, mikä kannustaa jatkamaan kokeilun parissa.

“Haluamme kuulla myös yleisön tarinoita”

Osallistaminen on jo jonkin aikaa ollut kuuma puheenaihe museoissa. Trendi on jo ehtinyt herättää myös vastalauseita. Joukko museokävijöitä on tuskastuneena tuhahdellut, “Onko pakko osallistua, jos ei tahdo?” Osa nauttii edelleen mieluiten museovierailustaan rauhassa katsellen. Reaktio on ymmärrettävä, ja omissa oloissaan viihtyvillä museokävijöillä tuskin on syytä todelliseen huoleen.

Osallistavat tekniikat ovat vallanneet yleisötyössä alaa, mutta perinteinen rauhassa nautiskeltava, tarinallinen museonäyttely tuskin häviää niiden alle kokonaan. Osallistavat tekniikat tuovat museoiden tarinankerrontaan monipuolisuutta, ne toimivat lisukkeina – eivät pääruokalajeina. Hankkeen kohdalla tilanne on samankaltainen, vaikka fyysinen näyttely puuttuukin.

Kuva: Vili Niemi, Museoviraston kokoelmat. CC BY.

Kuva: Vili Niemi, Museoviraston kokoelmat. CC BY.

Meillä on tarinoita kerrottavana, mutta toisaalta haluamme myös kuulla yleisön tarinoita. Osallistamisen suhteen kokemukset olivat hankkeen ensimmäisessä vaiheessa rohkaisevia, kun kuvakeräykseen saatiin yli 300 kuvaa. Niistä 178 kuvan otos on tallennettu Museoviraston kuvakokoelmiin. Tallennettuja kuvia voi katsella Finnassa.

Käynnissä olevan jatkohankkeen Silmänruokaa -valokuvauskilpailu ja yhteisöllinen ruokablogi Rakkain reseptini ovat toistaiseksi keränneet hyvin vaatimattomasti osallistujia. Tämä osoittaa, että osallistujien löytyminen ei ole itsestään selvää. Opittavaa on yleisön tavoittamisessa ja viestin selkeydessä.

Ajoittaisista kipupisteistä huolimatta Suomi syö ja juo -hankkeen kohdalla avoin data, osallistaminen ja some ovat tähän mennessä tarjonneet enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Uhkakuvat on huomioitu sopivalla vakavuudella, mutta niiden edessä ei ole lannistuttu. Opettelua kaipaaviin asioihin on tartuttu innolla.

Ruokakulttuuri ja -perintö on osoittautunut monipuoliseksi ja kiinnostavaksi aihepiiriksi niin museoiden kuin yleisönkin mielestä. Yhteinen innostus ruokaan, kulttuuriin ja perinteisiin tarjoaa mahdollisuuksia kehittää myös tulevaisuudessa mielenkiintoisia yhteistyökumppannuuksia museoiden ja muiden tahojen välillä. Ruokakulttuuri todella on parasta jaettuna!

Lisätietoja hankkeesta: www.suomisyojajuo.fi, suomisyojajuo[a]gmail.com

Avoin GLAM -blogi uudistuu!

Viimeisen puolen vuoden sisällä olemme saaneet nauttia monista uusista suomalaisista kulttuuriavauksista. Loppukeväästä avattiin dataa ja sisältöjä osana Avoin kulttuuridata -mestarikurssia. Syyskuussa kahdentoista museon projekti Suomi syö ja juo avasi suomalaiseen ruokakulttuuriin liittyviä kuvasisältöjä sekä tutkimusdataa.

Kulttuuriperinnön avoimuus ja osallistaminen ovat puhuttaneet myös muilla tavoin. Museoalan teemapäivien 2014 teema oli “Kenen museo? Museot ja yhteisöllisyys”. Keskustelua käytiin yhteisön osallistumisesta ja osallistamisesta, yhteisestä kulttuuriperinnöstä sekä museoiden roolista digitaalisessa toimintaympäristössä.

AvoinGLAM perustettiin Open Knowledge Finlandin työryhmänä virallisesti maaliskuussa 2013 edistämään keskustelua juuri näistä asioista sekä auttamaan kulttuuriperintöorganisaatioita avaamaan toimintaansa. Epävirallisesti toimintaa oli jo aikaisemminkin aktiivisten toimijoiden kesken. Verkoston ylläpitämä

Avoin GLAM -blogi perustettiin viestintä- ja informaatiokanavaksi suomalaisille kulttuuriperintöorganisaatioille sekä avoimesta kulttuurista kiinnostuneille. Sellaisena blogi tulee vastaisuudessakin pysymään.

Kuva: Lachlan Donald. CC BY.

Kuva: Lachlan Donald. CC BY.

Haluamme kuitenkin päivittää sivuston vastaamaan paremmin kasvavaan kysyntään: tahdomme tarjota enemmän, monipuolisempaa ja tuoreempaa avoimeen kulttuuriin ja avoimiin toimintatapoihin liittyvää informaatiota, materiaalia ja työkaluja aiheesta kiinnostuneille sekä kulttuuridatan avaajille ja hyödyntäjille.

Lisäksi uusi sivusto tarjoaa enemmän ajankohtaista tietoa Avoin GLAM -verkoston projekteista ja aktiviteeteista. Verkoston Facebookryhmä tulee pysymään entiseen tapaan ketteränä viestintävälineenä, joka täydentää Avoin GLAM-sivuston toimintaa.

Haluamme kysyä myös teiltä verkoston jäsenet: Mitä te haluaisitte uuden sivuston tarjoavan? Onko jotakin, jota sen tulisi ehdottomasti sisältää? Entä olisitko itse kenties kiinnostunut tuottamaan sisältöä sivustolle esimerkiksi kirjoittamalla joskus blogiin?

Keräämme vastauksia näihin kysymyksiin 20.10. asti. Otamme saadun palautteen huomioon uuden sivuston suunnittelussa syksyn 2014 aikana pyrkimyksenä toteuttaa toiveita käytännön asettamien rajoitusten puitteissa. Kysely löytyy täältä.

Kiitos!

Avointa Suomea rakentamassa

Sampo Viirin alkuperäinen teksti on julkaistu Wikimedia Suomen blogissa 25.9.2014. Tämän teksti on hieman alkuperäisestä muokattu.

Avoin Suomi 2014, 15.-16.9.2014. Kuva- Kimmo Virtanen. CC-BY

Avoin Suomi 2014, 15.-16.9.2014. Kuva- Kimmo Virtanen. CC-BY

Avoin Suomi 2014 -tapahtuma keräsi Helsingin Wanhaan Satamaan paljon erilaisia avoimen tiedon ja datan toimijoita. Wikimedia Suomi ja AvoinGLAM-verkosto osallistuivat tapahtumaan näytteilleasettajana yhteisellä osastolla. Ständillä esiteltiin Wikimedian toimintaa eri näkökulmista. GLAM-toimintaa edustivat Avoin kulttuuridata -mestarikurssilla vapaaseen käyttöön avatut aineistot. Jaossa oli myös Wikimedia Suomen uunituoreita avoin kulttuuri -postikortteja sekä AvoinGLAM-tarroja.

Avoin Suomi -tapahtuman päätarkoituksena oli esitellä erilaisia avoimen datan hankkeita ja rohkaista viranomaisia avaamaan tietovarantojaan. Avoin tieto koetaan Suomen valtion tasolta selvästi tärkeäksi. Tätä havainnollistaa se, että messujen järjestäjä oli valtioneuvoston kanslia, ja avauspuheen piti pääministeri Alexander Stubb.

Wikimedian panostus avoimeen tietoon tapahtuu käytännön tasolla. Wikimedian projektit Wikipedia ja mediatiedostojen jakoon tarkoitettu Commons ovat valmiiksi tunnettuja kansainvälisiä ja monikielisiä alustoja. Alustojen avulla sekä erilaiset kulttuuriorganisaatiot että hallintoviranomaiset voivat avata ja linkittää omia tietovarantojaan. Wikimedia on voittoa tavoittelematon järjestö, ja sen sivustot ovat maksuttomia ja mainoksista vapaita.

Tänä syksynä Wikimedia Suomi järjestää Tuo kulttuuri Wikipediaan-koulutusta yhteistyössä kuuden kulttuuriorganisaatioiden kanssa. Idea koulutukselle lähti liikkeelle kevään Avoin kulttuuridata -mestarikurssilla, jolle myös valtaosa Wikipedia-koulutuksen järjestävistä organisaatioista osallistui.

Wikimedian osasto tapahtumassa. Kuva- Kimmo Virtanen. CC-BY

Wikimedian osasto tapahtumassa. Kuva- Kimmo Virtanen. CC-BY

Wikidata on uusi tapa avata koneluettavaa dataa vapaaseen käyttöön. Wikidatasta on tulossa kattava viitetietokanta, joka sisältää Wikipediaan sisältyvät aiheet. Julkishallinnon ja tutkijoiden olisi hyödyllistä käyttää sitä viitteenä. Wikidataa tullaan käyttämään alustana esimerkiksi Britanniassa ContentMine-hankkeessa, jossa tieteellisestä kirjallisuudesta louhitaan dataa vapaaseen käyttöön. Syksyllä Wikimedia Suomi järjestää Helsingissä Wikidata-koulutuksen, josta kiinnostuneita pyydämme ilmaisemaan kiinnostuksensa täällä.

Historialliset kartat ovat erinomainen esimerkki siitä, kuinka julkisen sektorin organisaatiot voivat työskennellä yhteistyössä voittoa tavoittelemattomien järjestöjen kanssa. Wikimaps on Wikimedia Suomen hanke, jossa tarkoituksena on kerätä Wikimedia Commonsiin vanhoja karttoja, vapaaehtoisvoimin sijoittaa ne koordinaatistoon ja hyödyntää niitä eri tavoin. Avoin Suomi -messuilla Wikimedian lisäksi vanhojen karttojen käyttöä esittelivät esimerkiksi Helsinki Region Infoshare ja Maanmittauslaitos, joilla molemmilla on paljon sekä historiallisia karttoja että muuta paikkatietoaineistoa.

Messuilla korostui toivomus, että tiedon digitalisoituminen ja hallinnon datan avaaminen johtaisivat uusiin liikeideoihin ja yrityksiin. Tapahtumassa esiteltiinkiin mielenkiintoisia uusia avoimen datan palveluita, kuten esimerkiksi kaupunginosien paikalliset tiedot ja uutiset yhteen paikkaan keräävä Nearhood ja ympäristöministeriön Envibase-hanke, jossa tuodaan ympäristötietoa avoimeen käyttöön.

Suomalaiset muisti- ja kulttuuriorganisaatiot voivat lähteä tavoittelemaan uusia palveluideoita hieman myöhemmin syksyllä julkaistavien AvoinGLAMin tuottamien avoin kulttuuridata -oppaan sekä -verkkokurssin avulla. Innokkaimmat ovat tervetulleita myös 5.-8.2.2015 starttaavaan Hack4FI – Hack Your Heritage -kulttuurihackathoniin. Näistä lisää myöhemmin.

Myös AvoinGLAM-verkosto kiittää avuliaasti messukäyttöön tietotekniikkaa lainannutta Samsungia.

P.S. Messuilla jaettuja postikortteja ja tarroja voi kysellä esimerkiksi seuraavissa Wikimedian tai AvoinGLAM-verkoston tapahtumissa.

IMG_175922

Wikimedian postikortti. Postikortin kuva: Jarl Wessman, Svenska Litteratursällskapet. CC0.

 

AvoinGLAM-tarra. Kuva: AvoinGLAM. CC BY-SA.

 

 

Pieniä askelia ja suuria harppauksia – Avoin kulttuuri Berliinin OKFestivaalilla

Laura Sillanpää Open Knowledge Finlandilta pohtii OKFestival Berliinin avoimen kulttuurin antia

Yli 1000 avoimen tiedon aktivistia ja aiheesta kiinnostunutta kerännyt Open Knowledge Festival 2014 teemana “Open Minds to Open Action” järjestettiin 15.-17.7. Berliinissä.  Festivaalin kolmipäiväinen ohjelma oli täynnä avointa tietoa ja yhteiskuntaa eri näkökulmista tarkastelevia esityksiä, puheenvuoroja, työpajoja ja muita yleisöä eri tavoin osallistavia ohjelmanumeroita. Lisäksi varsinaisen festivaalin ympärillä järjestettiin paljon oheistapahtumia. Linkit muistiinpanoihin, blogikirjoituksiin, valokuviin ja muihin materiaaleihin löytyy tapahtuman kotisivuilta.

Kuva: Gregor Fischer (CC BY) www.gfischer-photography.com/

Kuva: Gregor Fischer (CC BY)
www.gfischer-photography.com

AvoinGLAM-verkosto oli festivaalilla neljän osallistujan voimin, jotka kiertelivät, kuuntelivat, puhuivat, kyselivät, kommentoivat, tekivät, ihmettelivät, tutustuivat ja loivat kontakteja. Alla muutama poiminta festivaalin annista sekä sen pohjalta heränneitä ajatuksia yhden osallistujan näkökulmasta.

OpenGLAM Saksa

Festivaali sai avoimen kulttuurin näkökulmasta hienon lähdön kun tiistaina 15.7. järjestettiin työpaja uunituoreen Saksan paikallisen OpenGLAM-verkoston työpajassa. Tilaisuudessa pohdittiin ja käytiin läpi Saksan vahvuuksia avoimen kulttuurin saralla ja toisaalta pohdittiin haasteita, joiden vastaamiseen tuore verkosto voisi toimintansa pohjata.

Haasteiksi tunnistettiin muun muassa tutut tietoisuuden lisääminen ja harhakäsityksiin perustuvien pelkojen torjuminen sekä yhteistyön lisääminen ja ylläpitäminen. Myös esimerkiksi datan laatuun liittyvät seikat mainittiin. Selkeänä vahvuutena nähtiin toisaalta Saksan Wikimedian vahva asema (esim. Wikidata) sekä muu aktiivinen ja kirjava avoimen kulttuurin toiminta. Näistä lähtökohdista paikallinen OpenGLAM-verkoston toiminta saadaan varmasti vauhdilla käyntiin. AvoinGLAM toivottaakin sisarverkostolleen toiminnantäyteistä alkutaivalta ja jää odottelemaan tulevia yhteistyökuvioita!

Kaikki työpajan esitykset nähtävissä ja ladattavissa täällä.

Kulttuuriperintöorganisaatioiden avoimuuden kartoittaminen

AvoinGLAMin Yhteistyö kansainvälisen OpenGLAM-yhteisön kanssa otti tänä keväänä uusia askeleita, kun Suomi lähti mukaan osaksi kansainvälistä OpenGLAM Benchmark -tutkimusta. Kyseessä on muisti- ja kulttuuriorganisaatioille tarkoitettu verkkokysely, jonka avulla selvitetään organisaatioiden avoimuuden tilaa digitoinnin, organisaatioiden välisen yhteistyön ja metadatan vaihdon, avoimen datan, linkitetyn datan sekä joukkoistamisen näkökulmasta.

Suomen paikalliskyselyä koordinoi hieman alle kymmenen hengen projektityöryhmä, joka koostuu AvoinGLAM-aktiiveista. Työryhmän koordinoijana esitteli allekirjoittanut festivaalin viimeisenä päivänä ‘Getting Ready for the OpenGLAM Benchmark Survey’ -sessiossa lyhyesti selvityksen odotuksia ja haasteita Suomen konteksissa. Myös Hollanti ja Intia pitivät puheenvuoron tuokion aikana.

Vaikuttaisi siltä, että monet osallistujamaat kamppailevat samojen haasteiden kanssa: ylivoimaisesti suurin harmaita hiuksia aiheuttava tekijä on yhteystietojen kerääminen. Merkityksekäs analyysi kansallisella tasolla edellyttäisi vastauksia noin 500 organisaatiolta. Keskitetyn ja kattavan yhteystietopankin puuttuessa, voi tarvittavan monen kansallisen muisti- ja kulttuuriorganisaation tavoittaminen tuntua toivottomalta. Ehkä tässä olisi joukkoistamisen paikka.

Kyselyn tavoitteena on, että vastaukset tarjoaisivat mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan kunkin maan kulttuuriperintöorganisaatioiden toiminnasta sen lisäksi, että se antaa arvokasta tietoa hyvistä käytänteistä ja maakohtaisista haasteista. Tämän saavuttaminen edellyttää kuitenkin myös niiden organisaatioiden halukkuutta vastata, jotka eivät välttämättä koe kyselyn aihepiiriä kovin merkitykselliseksi tai eivät ole uhranneet ajatustakaan avoimuudelle ja yleisön osallistamiselle.

Suomen projektityöryhmässä koetaan kuitenkin, että tällaisten organisaatioiden vastaukset ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin niiden, jotka ovat avoimuuden kulttuurin toteuttamisessa jo pidemmällä: he tarjoavat valtavan tärkeää tietoa myös siitä, mitä AvoinGLAM-verkoston tulee suomalaiselle kulttuuriperintökentälle jatkossa tarjota. Mitä voimme tehdä auttaaksemme organisaatioita mukauttamaan toimintaa uuteen digitaaliseen toimintaympäristöön sekä toteuttamaan omaa ydintehtäväänsä – kulttuuriperinnön säilyttämistä ja ihmisten sivistämistä?

Mikä Public Domainissa on, se siellä pysyköön!

Avoin kulttuuri linkittyy oleellisesti Public Domainin käsitteeseen, koska valtavan suuri osa kulttuuriperinnöstämme itse asiassa kuuluu sen piiriin. Suomessa vielä kovin vähän käytetty termi tarkoittaa tekijänoikeuksista vapaata aluetta, eli sen piirissä olevat teokset ovat täysin vapaasti ja yleisesti käytettävissä.

Esimerkiksi Suomessa kaikkien yli 50 vuotta vanhojen dokumentaatiovalokuvien (eivät ylitä teoskynnystä) tekijänoikeudet ovat jo rauenneet, jolloin niiden paikka on Public Domainissa, eikä kenelläkään pitäisi olla laillista oikeutta rajoittaa niiden käyttöä millään tavoin.

Kuva: autofunk78 (CC BY) https://www.flickr.com/photos/50900958@N03/14545353360/in/pool-okfestival2014

Kuva: autofunk78 (CC BY-SA)

Teoksen – oli kyse sitten esimerkiksi valokuvasta tai runosta – tekijänoikeustilan selvittäminen voi olla haastavaa, koska se vaatii tietämystä teoksen alkuperästä sekä maassa sovellettavasta lainsäädännöstä. 16.7. Open Knowledge Festivaalilla pidetyssä sessiossa ‘Bring the Public Domain Calculators Worldwide!’ esiteltiin työkalua, jolla tekijänoikeustilanteen selvittämistä voitaisiin helpottaa huomattavasti.

Kyseessä on kehitteillä oleva laskuri, joka kertoo käyttäjälle tätä kiinnostavan teoksen tekijänoikeusstatuksen laskemalla sen metatietojen sekä sovellettavan lainsäädännön perusteella. Tällaisen työkalun toimiminen vaatii kuitenkin vielä paljon työtä: sen ehtona ovat ensinnäkin panostus hyvälaatuiseen, rakenteiseen metatietoon sekä kulttuuriperintöorganisaatioiden yhteistyöhalukkuus.

Tällä hetkellä Euroopan tasolla kamppaillaan kuitenkin sitä vastaan, että Public Domainiin kuuluvien töiden digitointeihin liitetään uusia tekijänoikeusrajoitteita. Mikä Public Domainissa on, se siellä pysyköön! (Huom! Tässä yksi esimerkki siitä, mitä PD-materiaalilla voidaankaan tehdä. Tuotokset syntyneet OKFestivaalilla GIF-työpajassa.)

Tätä aihetta käsittelevässä kahden tunnin tiukassa ‘Maintaining a healthy and thriving Public Domain – exploring the notion of originality and copyright when digitizing analogue works’ -työpajassa käytiin läpi esimerkkejä, joissa Public Domain -materiaalia oli avattu rajoittavin lisenssein sekä mitä sen jälkeen on tehty.

Myös käytännössä avoimien lisenssien, kuten Creative Commons -lisenssien, käyttö tekijänoikeuksista vapaan materiaalin yhteydessä katsotaan rajoittavaksi toiminnaksi. Monen organisaation kohdalla kyse voi kuitenkin olla ensimmäisestä avauksesta, joka tehdään varovasti ja niillä tiedoin ja välinein, jotka saatavilla on. Tällaisia avauksia ei pitäisi täysin tyrmätä, koska avaus on hieno osoitus kyseisen organisaation tahtotilasta uudenlaisten toimintatapojen omaksumiselle. Sen sijaan pitäisi aloittaa avoin ja rakentava keskustelu motiiveista toimia tällä tavoin sekä siitä, tiedostaako organisaatio toimivansa kyseenalaisesti esimerkiksi vaatimalla attribuutiota (CC BY). Tällaisista keskusteluista on positiivisia esimerkkejä, ehkä tunnetuimpana Rijksmuseon avaus ja siirtymä CC BY -lisenssistä CC0-merkintään.

Yhtenä ideana työpajassa ehdotettiin jonkinlaista skaalausta, jolla tehtyjä avauksia voitaisi arvioida eri osa-alueiden näkökulmasta. Esimerkiksi Public Domain materiaalin julkaiseminen CC-lisenssillä tai kuvien huono resoluutio laskisi arvosanaa. Arviointi olisi tarkoitus tehdä positiivisessa hengessä ja rohkaisevalla otteella.

Ainakin Suomessa tosiasiallinen huoli joillakin organisaatioilla on mahdollinen avaamisen aiheuttama negatiivinen julkinen palaute. Se, että avaus ylipäänsä tehdään on jo merkki oikeasta suunnasta. Se on joka tapauksessa vain alku prosessille, jossa avoimuuden kulttuuria rakennetaan. Kaikki tekevät virheitä, mutta (Verohallinnon Johanna Kotipeltoa lainatakseni) vain näkyväksi tehdyistä virheistä voidaan oppia.

Kuva: Open Knowledge (CC BY)

Kuva: Open Knowledge (CC BY)

Linkit Festivaalin OpenGLAM -tilaisuuksien kuvauksiin, muistiinpanoihin sekä twiittauksiin:

Getting Ready for the OpenGLAM Benchmark Survey:

Bring the Public Domain Calculators Worldwide:

Maintaining a healthy and thriving Public Domain – exploring the notion of originality and copyright when digitizing analogue works:

Tiedon ja kokoelmien omistajuudesta niiden jakamiseen – Urheilumuseon avaus Flickrissä

Urheilumuseon Tuula Forsmanin kirjoitus julkaistu alunperin 13.6.2014 museon blogissa Tuuletuksia

Loppuvuodesta 2013 huomasin ilmoituksen mahdollisuudesta osallistua avoimen kulttuuridatan mestarikurssille. Innostuin heti ja onnekseni myös säätiön johto näytti vihreää valoa hankkeelle. Tein nopeasti hakemuksen ja jännittyneenä odotin vastausta kurssille pääsystä. Odottavan aika on pitkä, mutta onneksi se palkittiin; pääsin kurssille parinkymmenen muun onnekkaan kanssa.

Kurssin tarkoituksena oli antaa suomalaisille muistiorganisaatioille ideoita kulttuurivarantojen laajempaa käyttöä varten. Tavoitteena oli asiakaspalvelun monipuolistaminen sekä uusien asiakaskuntien saaminen. Kurssi tarjosi myös sekä tietoa että välineitä oman kulttuuridatan ja sisältöjen avaamiseksi.

Kurssipäiviä oli kevään mittaan viisi ja sokerina pohjalla toukokuussa kahden päivän opintomatka Lontooseen. Siellä tutustuimme Mozillan toimintaan ja erityisesti sen kehittämiin työkaluihin juuri avoimen kulttuuridatan hyödyntämisessä. Tämän lisäksi pääsimme vierailemaan British Libraryssä ja kuulimme myös sen viime aikojen toiminnasta tällä samalla sektorilla.

Astuin siis oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, sillä heti ensimmäisen kurssipäivän jälkeen oli selvää, että tässä tarvittaisiin nörttitaitoja, jotka osaltani ovat jääneet hieman pintapuolisiksi. En antanut tämän häiritä, vaan pyrin ottamaan tiedon vastaan ja käsittelemään sen juuri niin hyvin kuin pystyin.

Kevään aikana saimme tietoa tekijänoikeuksista, lisensseistä, teknologiasta, avaamisen riskeistä, demoista ja prototyypeistä. Jokaisen kurssipäivän jälkeen pää oli tietoa täynnä ja myönnettäköön – välillä vähän sekaisinkin.

Tämän ohessa koko ajan rinnalla pyöri oma projekti ja huoli siitä, miten sen sovittaisi kaikkeen tähän informaatioon. Kurssille mennessä olin miettinyt Urheilumuseon avauskohteeksi Paavo Nurmea ja häneen liittyvää materiaalia, jota meillä on paljon ja monen tyyppistä: valokuvia, esineitä, kirjoja ja asiakirjoja. Tästä olisi hyvä koostaa datapaketti, jota kehtaa esitellä.

Kurssin edetessä tuli mieleen myös muita vaihtoehtoja ja työkavereiden kanssa pohdittaessa tulimme siihen tuloksen, että meillä on hieno kokoelma Helsingin olympiakisojen 1952 soihtuviestivalokuvia, jotka on jo valmiiksi digitoitu, joten siinä olisi hyvä kohde avattavaksi. Aihe on ollut museossa esillä jonkin verran, ja siitä on tehty pari näyttelyä sekä kirja. Kokoelmasta on olemassa kohtalaisen hyvät tiedot, mutta niissä on vielä puutteita, joten tässä voisi olla hyvä keino saada tietoa täydennetyksi.

Soihdunkantaja juoksee yleisön keskellä Tampereen soihtujuhlallisuuksissa 16.7.1952. CC BY-SA

Soihdunkantaja juoksee yleisön keskellä Tampereen soihtujuhlallisuuksissa 16.7.1952. CC BY-SA

Seuraavaksi tuli pohdittavaksi, mikä olisi paras tapa saada aineisto esille. Flickr oli jo ennestään jonkin verran tuttu sivusto ja saimme siitä kurssin aikana hyvän tietopaketin lisää – kiitos siitä. Päädyimme siis julkaisemaan kuvat Flickrissä, joka tuntui hyvältä ratkaisulta. Soihtuviestiaineisto on laaja, joten aluksi tyydymme vain osan julkaisemiseen ja loppuja sitten rahkeitten mukaan.

Tämä ei tule kuitenkaan jäämään tähän. Erityyppistä materiaalia on runsaasti ja kunnianhimoinen ajatus siitä, että voisimme saada sitä jaettavaksi ja tavoittaa uudentyyppistä yleisöä on innostava. Ja tietenkin siellä taustalla kummittelee Finna ajatuksella ”Finna tulee, oletko valmis?” Finna on siis arkistojen, kirjastojen ja museoiden yhteinen hakuportaali, josta voi hakea tietoa kokoelmista, katsoa kuvia esineistä ja taideteoksista tai ladata käyttöön asiakirjoja ja vanhoja kirjoja. Urheilumuseon tavoitteena on mennä mukaan Finnaan heti kun se on mahdollista.

Soihtuviesti Helsingissä 19.7.1952. Olympiatuli palaa Käpylän kisakylän komendantinviraston edessä ennen lähtöä viimeiselle osuudelle kohti Olympiastadionia. Tulimaljan vieressä kunniavartio. CC BY-SA

Soihtuviesti Helsingissä 19.7.1952. Olympiatuli palaa Käpylän kisakylän komendantinviraston edessä ennen lähtöä viimeiselle osuudelle kohti Olympiastadionia. Tulimaljan vieressä kunniavartio. CC BY-SA

Paljon mielenkiintoisia kulttuuridatan avauksia on siis tiedossa lähiaikoina. Datan avaaminen askarruttaa alan toimijoita kovasti, mutta hyvänä motivaattorina voisi olla kevään kurssilta vahvasti mieleen jäänyt ajatus: nykymaailmassa kulttuuriorganisaatioiden rooli on muuttumassa tiedon ja kokoelmien omistamisesta yhä enemmän yhteistyötä tekeväksi toimijaksi. Sinne on mentävä, missä ihmisetkin ovat.

Näinhän se on, mutta monta asiaa täytyy kuitenkin ratkaista ensin: asenteet, pelot, taloudelliset asiat ja ennen kaikkea resurssit. Oikealla polulla ollaan ja sillä pysytään.

https://www.flickr.com/photos/urheilumuseo/

Riitta Forsman
Urheilumuseo
Olympiastadion
00250 Helsinki
www.urheilumuseo.fi

Avoin kulttuuridata -mestarikurssilaiset avasivat digitaalisia kulttuurivarantojaan

Avoimen kulttuuridatan ja sisältöjen edelläkävijöiden joukkoon liittyi 22 suomalaista muisti- ja kulttuuriorganisaatiota, kun he avasivat digitaalisia kulttuurivarantojaan kansalaisten käyttöön. Avaus oli osa Open Knowledge Finland ry:n järjestämää Avoin kulttuuridata -mestarikurssia. Kurssi järjestettiin yhteistyössä Aalto-yliopiston ja Suomen Lontoon instituutin kanssa opetus- ja kulttuuriministeriön tuella.

Avoin kulttuuridata on sisältöä, jota kaikki ihmiset voivat vapaasti käyttää, hyödyntää ja jakaa maksutta ilman lainsäädännön tai teknologian rajoituksia. Käytännössä avoin kulttuurisisältö on julkaistu lisenssillä, joka sallii uudelleen käytön tai sisällön tekijänoikeudet ovat rauenneet.

Mestariksi verkostossa

Avoimen kulttuuridatan -mestarikurssi oli suunnattu muisti- ja kulttuuriorganisaatioille, jotka halusivat päivittää ja vahvistaa osaamistaan tai jotka suunnittelivat datan avaamista, mutta joilta puuttui organisaation sisäinen tarvittava osaaminen. Kurssi järjestettiin yhdessä Avoimen julkishallinnon data -mestarikurssin kanssa.

Tavoitteina oli tarjota tietoa ja välineitä datan avaamiseksi sekä saada organisaatiot pohtimaan hallussaan olevan tiedon, datan ja sisältöjen laajempia käyttömahdollisuuksia. Taustalla oli vahva näkemys vertaisoppimisen mahdollisuuksista sekä verkostoitumisen merkityksestä organisaatioiden toiminnan ja palveluiden kehittämisessä.

Avointa dataa lähestyttiin kurssin aikana monesta näkökulmasta. Onnistunut avaaminen edellyttää vähintään datan avaamisen syiden ja perusteluiden miettimistä, datan siivoamista sekä avoimiin lisensseihin tutustumista. Tärkeää on myös datan jatkokäytön mahdollisuuksien pohtiminen niin asiakkaan kuin datan jatkokäyttäjän – esimerkiksi sovellussuunnittelijan – näkökulmasta.

Osallistujaorganisaatioiden avaukset

Avoin kulttuuridata -mestarikurssin tavoitteena oli, että jokainen osallistujaorganisaatio avaa kurssin aikana kulttuuridataa tai -sisältöjä. Avauksissa hyödynnettiin Creative Commons -lisenssijärjestelmää, joka on tekijöille ja oikeudenhaltijoille suunnattu vastikkeeton palvelu, jossa voi ilmaista helposti tahtonsa ehdoista, joilla teokset ovat yleisön ja muiden tekijöiden käytettävissä – laillisesti ja oikeudenhaltijan toiveiden mukaisesti.

Kurssilaisten avaukset painottuivat digitaalisten vanhojen valokuvien avaamiseen Flickr- palvelussa. Myös äänisisältöjä, luettelo- ja metatietoja avattiin avoimena datana. Osa organisaatioista julkistaa avauksensa myöhemmin kesän aikana. Lisäksi moni avatuista sisällöistä täydentyy koko ajan.

Koko kevään kestänyt kurssi huipentui 12.6.2014 Kiasmassa pidettävään päätöstilaisuuteen. Päivän aikana osallistujat esittelivät avaamaansa dataa ja sisältöjä sekä tekivät avaamisen ja yhteistyön jatkosuunnitelmia. Kerätyn palautteen perusteella kurssilaisten itsensä mielestä koulutuksen tärkeintä antia oli opitun tiedon lisäksi verkostoituminen kumppaniorganisaatioiden kanssa sekä erilaisten yhteistyöhankkeiden pohtiminen ja käynnistäminen.

Yhteistyö jatkuu myöhemmin syksyllä järjestettävässä Avoin kulttuuri -hackathonissa. Hack4FI-tapahtuma tuo yhteen kulttuuri- ja muistiorganisaatiot, ohjelmistokehittäjät, suunnittelijat sekä muut kansalaiset, jotka haluavat hyödyntää avointa tietoa ja kulttuuria. Tapahtuman aikana osallistujat tuottavat uusia avoimen kulttuurin konsepteja, prototyyppejä ja sovelluksia.

Lisätietoja:

Laura Sillanpää, koulutuskoordinaattori, Open Knowledge Finland, laura.sillanpaa[a]okf.fi

Sanna Marttila, projektipäällikkö Kohti avointa kulttuuria -hanke Open Knowledge Finland, tutkija Aalto-yliopisto Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu
 sanna.marttila[a]okf.fi, p. +358 40 144 21 03

Open Knowledge Finland ry (OKF FI) on voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää tiedon avoimuutta ja avoimen tiedon hyödyntämistä sekä edesauttaa avoimen yhteiskunnan kehittymistä.
 http://fi.okfn.org/

Avatut kulttuuridatat ja -sisällöt:

Aalto-yliopiston kirjasto ja arkisto: Vanhoja valokuvia ja piirustuksia. https://www.flickr.com/photos/aaltocommons/

Helsingin taidemuseo: Taidemuseon näyttelyt vuodesta 1976, Taidemuseon prosenttirahahankkeet vuodesta 1992 & Helsingin julkiset veistokset. http://www.hel.fi/hki/Taimu/fi/Yleist_/Avoin+data

Kansalliskirjasto: Kansalliskirjaston Digitoitujen Aineistojen metatietoja. http://beta.avoindata.fi/data/fi/dataset/kansalliskirjasto-sanomalehtikirjasto-meta

Nykytaiteen museo Kiasma: Valokuvia Kiasma-rakennuksesta rakennusvaiheesta tähän päivään 1996-2014. www.flickr.com/photos/kiasmamuseum

Satakunnan Museo: Akseli Gallen-Kallelan esinekuvia sekä näiden metatietoja. www.pori.fi/smu/akseli

Suomen Jazz & Pop Arkisto: 1990-luvun alussa tehtyjä musiikkialan toimijoiden haastatteluja. https://soundcloud.com/search?q=suomen%20jazz%20%26%20pop%20arkisto

Suomen Kansallisgalleria: Taiteilija Hugo Simbergin ottamia valokuvia vuosilta 1891-1917. http://www.lahteilla.fi/simberg-data/#/overview

Suomen käsityön museo: Kuva-aineistoa. https://www.flickr.com/photos/craftmuseum

Suomen merimuseo: Valokuvia merimuseon kuvakokoelmien FÅA-Silja Line alakokoelmasta. https://www.flickr.com/photos/merimuseo/

Suomen urheilumuseo: Helsingin olympialaisten soihtuviestivalokuvia vuodelta 1952. https://www.flickr.com/photos/urheilumuseo

Suomen valokuvataiteen museo: Vanhoja valokuvia. https://www.flickr.com/photos/valokuvataiteenmuseo/

Svenska litteratursällskapet i Finland: Runoilija Edith Södergranin ottamia valokuvia. https://www.flickr.com/photos/slsarkiva/

Varkauden kaupunki/Varkauden museot: A. Ahlström Osakeyhtiön Varkauden telakan laivaluettelo. http://beta.avoindata.fi/data/dataset/a-ahlstrom-osakeyhtion-varkauden-telakan-laivaluettelo

Visuaalisen taiteen keskus Frame: Framen vuoden 2012 ja 2013 apurahatilastot. http://www.frame-finland.fi/palvelut/apurahat/apurahatilastot/

Yle Arkisto: Yli 50-vuotta vanhoja lehdistökuvia. https://www.flickr.com/photos/ylearkisto. Lehtiartikkeliviitetietokanta. https://github.com/Yleisradio/yle-arkisto/

Åbo Akademis bibliotek: Taiteilija Alex Federleyn valokuvakokoelma: kaupunkimaisemia Suomesta. https://www.flickr.com/photos/aboakademisbibliotek/

Miksi avata dataa? Avoimesta datasta Suomenlinnan kirjaston itsepalvelukäyttöön

Antti Pakarinen Helsingin kaupunginkirjastosta kirjoittaa kokemuksistaan datan avaamisesta ja sen luomista mahdollisuuksista.

Avoin kulttuuridata -mestarikurssille osallistuminen on ollut riemastuttava kokemus. Millä innolla perinteiset – mahtavalla tavalla perinteiset – kulttuuriorganisaatiot ovatkaan löytäneet datan avoimuuden!

Avoin data tuntuu olevan kulttuuritoimijoille luonteva ajatus. Datan avaaminen on itseisarvo, joka liittyy julkisten toimijoiden läpinäkyvyyteen. Olemmekin mestarikurssilla puhuneet paljon siitä, kuinka homma tehdään ja vähemmän siitä, miksi tehdään.

Mutta ajatellaanpa hetki, että asia tulee vielä erikseen perustella. Miksi sitten avata dataa? Millä perustella panostus avaamisen prosessiin? Liittyykö datan avaaminen suoraan palveluiden parantumiseen?

Helsingin kaupunginkirjaston kokemus on, että liittyy ja vahvasti. Datan avaaminen ei olekaan vain datan avaamista. Paremminkin kyseessä on kokonaan uudenlainen toimintamalli.

Palvelukehittämisen malli

Kun ryhdyimme avaamaan dataa Helsingin kaupunginkirjastossa, käytimme paljon aikaa asian valmisteluun. Jos avaamme dataa, kuinka arvioimme hyödyn? Mistä tiedämme oliko datan avaus onnistunut vai ei?

Avasimme pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastojen aineistotiedot keväällä 2011. Varsin pian tietojen päälle rakennettiin kyselyrajapinta. Puhuimme tietojen avaamisen yhteydessä paljon julkisen toiminnan avoimuudesta. Halusimme toimillamme mahdollistaa uusia asioita.

Halusimme päästä dataan käsiksi myös itse. Kun aikaisemmin suunnittelimme kirjaston palveluiden uudistamista, törmäsimme seinään. Kirjaston koko tietorakenne oli tehty suljetun tiedon ja ulkoistetun tietojärjestelmän päälle. Meidän tehtävämme oli rakentaa kirjastosta entistä parempi, mutta se tuntui mahdottomalta. Koko juttu oli kafkamainen – ja Kafkan teosten metatiedotkin suljettu. Asiaa ei auttanut myöskään epäselvyydet datan tekijänoikeuksissa.

Kun data sitten viimein saatiin avattua, olimmekin itse kaikista innokkaimpia avauksesta. Datan pohjalta tehdyt ensimmäiset sovellukset tulivat myös meiltä. Yksi näistä oli Taskukirjasto, iOS ja Android käyttöjärjestelmille soveltuva HelMet-kirjastojen mobiilisovellus. Taskukirjasto toimii aineistohakuna ja omien lainojen hallintavälineenä. Sen kautta voi lainata kaverin lainaaman kirjan kirjastossa käymättä ja se toimii myös kirjastoissa kirjastokorttina. Sovelluksella on pääkaupunkiseudulla tällä hetkellä reilut 10 000 käyttäjää.

Kuva: Timo Arnall CC BY-NC-SA

Kuva: Timo Arnall CC BY-NC-SA
https://www.flickr.com/photos/timo/1788412/in/photolist-aaCG-3ViV8d

Viime talvesta eteenpäin olemme pilotoineet tekniikkaa, jolla Taskukirjasto-sovelluksella pääsee perinteisten aukioloaikojen ulkopuolella Suomenlinnan kirjastoon. Kännykkää yksinkertaisesti näytetään oven vieressä olevalle lukijalle. Kännykän lisäksi ovilaitteen tekniikka tunnistaa perinteisen kirjastokortin ja muun muassa HSL:n matkakortin.

Datan avaamisesta ollaan näin tultu täysin uuteen palveluun. Suomenlinnan kirjasto on pieni, yhden työntekijän toimipiste, joka oli aikaisemmin auki vain tiettyinä päivinä viikosta. Nyt kirjastoa voi käyttää aamuvarhaisesta myöhään iltaan viikon jokaisena päivänä.

Kirjastosta on tullut suosittu saarelaisten käyttämä avoin tila. Kokemukset ovat olleet niin positiivisia, että suunnittelemme mallin laajentamista.

Nimenomaan tässä piilee avoimen datan voima. Mikään yllä mainituista ei olisi ollut mahdollista, ellei dataa olisi ensin avattu. Datan avaamisen kautta päästiin käsiksi kirjaston ydinpalveluihin ja niiden kehittämiseen. Kyse on ajattelumallista.

Kohti ekosysteemiä

Mitä sitten seuraavaksi?

Jatkossa kirjaston rooli ei ole ehkä niinkään avaajan kuin käyttäjän – oli kyse sitten omasta tai muiden datasta. Meille seuraava askel on kohti kokonaisuutta, palveluiltaan verkottunutta kaupunkia.

Helsingissä mahdollisuudet ovat täydelliset: Meillä on jo kaupungin päätöksentekovalmistelun rajapinta Open Ahjo. Forum Virium Helsinki on koordinoinut kaupungin tapahtumarajapintaa. Lisäksi kulttuuritoimijoiden viimeaikaiset sisältöavaukset ovat olleet uskomattomia. Kirjastoista voitaisiin rakentaa hubi, joka yhdistää nämä kaikki kaupunkilaisten hyödynnettäväksi.

Avoimia data- ja sisältölähteitä yhdistämällä voisimme esimerkiksi rakentaa alueen päätöksenteon ja tapahtumat näkyviin lähikirjastoihin. Mestarikurssilla me osallistujat olemme spontaanisti suunnitelleet tuovamme museoiden ja arkistojen tulevat avaukset kirjastoihin. Avoimesta tiedosta syntyy ekosysteemi, jossa palvelut eivät lokeroidu. Kaupungista rakentuu hauskempi ja toimivampi, sisällöistä saavutettavampia.

Avoin data on kulttuuriorganisaatioille kuin paluu juurille: sitähän tässä ollaan aina tehty, avattu ovia ja maailmoja ihmisille. Kirjastoissakaan kyse ei ole kirjoista vaan jokaisen oikeudesta tietoon ja kokemuksiin. Siksi tätä kaupunkia tehdään.

Ja siksi avoin data on niin fantastinen asia. Se tarjoaa luontevan jatkon tälle ajattelutavalle.

Kirjoittaja työskentelee suunnittelijana Helsingin kaupunginkirjastolla.

Avointa kulttuuridataa Lontoossa

Avoin kulttuuridata -mestarikurssi kävi 15.-16.5.2014 Lontoossa tutustumassa Iso-Britannian GLAM-sektorin toimintaan avoimuuden sekä joukkoistamisen parissa. Kävimme opintomatkan aikana Mozilla Foundationin sekä British Libraryn tiloissa kuulemassa ja opimassa uutta avoimesta kulttuuridatasta. Tuula Pääkkönen Kansalliskirjastosta raportoi matkan annista.

thamesbridge1

Alkuperäinen kuva: Kansalliskirjaston Digitoidut Aineistot , Koitto 01.01.1899, s. 4 http://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/898780/articles/103885

Joukkoistamista, joukkoistamista, joukkoistamista

Lontoon opintomatkan ensimmäisenä päivänä puhuttiin paljon joukkoistamisesta sekä käynnistävän tahon että osallistujan näkökulmasta. Stuart Dunn & Mark Hedges Lontoon King’s Collegesta kertoivat GLAM-sektorilla toteuttamastaan tutkimuksesta. Tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että Isossa-Britanniassa joukkoistamisprojektit ovat suosittuja. He mainitsivat neljä tällaista hanketta:

Organisaatio
Mitä Linkki Kesto Maa
British Museum, UCL, Arts & Humanities research Council, Pybossa Pronssikauden objektien mallintaminen http://crowdsourced.micropasts.org/  Käynnissä UK
Norfolk Medieval Graffiti                        Survey Norfolkin keskiaikaisten seinäkirjoitusten tutkiminen http://www.medieval-graffiti.co.uk/index_files/NMGS_SURVEY.htm  01/2010-06/2012 UK
Historypin Historiallisten kuvien tunnistaminen ja rikastaminen http://www.historypin.com/  Käynnissä UK
Old Weather 1800-luvun laivojen lokikirjojen litterointi http://www.oldweather.org  Käynnissä UK

Voisikin kenties olla hyödyllistä käynnistää joukkoistamisprojekti, jossa kerätään kattavampaa listaa joukkoistamisprojekteista :)

Jossakin mielessä yllättävää oli puhujien huomio siitä, että onnistuneen hankkeen takana on monesti vain pieni innostuneiden joukko, useimmiten <9 henkilöä. Tämä noudattaakin hyvin nettiyhteisöjen perinteistä 90-9-1 kaavaa, jonka mukaan 90% ihmisistä tarkkailee, 9% kommentoi ja 1% luo uutta sisältöä (ks. 1%Rule).

Yksi esimerkki tästä 1%:sta on Adam Green, joka kertoi kurssilaisille perustamastaan Public Domain Review:stä, joka lienee yksi tunnetuimmista avointen sisältöjen verkkojulkaisuista. Green esitteli sivustolta eri muodoissa (kuvia, kirjoja, elokuvia, ääntä) löytyvää materiaalia. Sivustolle pääsee suhteellisen tiukkojen kriteerien puitteissa: aineiston täytyy innostaa ja aktivoida sekä olla yllättäviä, kummallisia ja kauniita, jolloin ne peilaavat avointen sisältöjen syvyyttä ja moninaisuutta.

Ensimmäisenä päivänä päästiin kokeilemaan myös itse, hands-on, toisten toteuttamia joukkoistamisprojekteja. Päivä päättyi vielä Adamin Greenin hauskaan gif-työpajaan, jossa työstettiin stereogrammikuvia gif-animaatioiksi. Joukko näitä kurssilaisten tekemiä animaatioita on katsottavissa Tumblrissa. Kiitokset vielä muun muassa Valokuvataiteen museolle, joka on avannut Flickr-palvelussa kuviaan, joita pystyi näin kätevästi jatkojalostamaan!

Pienenä ideana heitettiin ilmaan myös ajatus potentiaaliseta “Finnish collection” -osiosta esimerkiksi Public Domain Review:hin. Sinne voisi kerätä yhteen vuoden 2014 avoimen kulttuuridatan mestarikurssin osallistujien digitaalisten aineistojen helmiä, vaikkapa pienenä otoksena.

Sisällöstä Aktivointiin

Paula le Dieu Mozillalta kertoi säätiön toiminnasta, jonka pohjalla on pyrkimys nousta “seuraavalle tasolle” ja auttaa ihmisiä ottamaan Internet haltuun. Mozilla on muun muassa luonut menetelmiä ja työkaluja omaehtoista sisällön tuottamista varten sekä niin sanotun nettilukutaidon osaamiskartan, johon on listattu tärkeimmät taidot Internetissä toimimista varten. Näitä voivat esimerkiksi opettajat hyödyntää oppimateriaalia kootessa. Mozilla on lisäksi mukana esimerkiksi Isossa-Britanniassa toteutettavassa NextGen Skills -hankkeessa, jonka tavoitteena on nimenomaan lisätä ja parantaa ihmisten digitaitoja.

Suomessa kehityksen alla tällä hetkellä on “tulevaisuuden koulu” ja koulutuspilvihankkeet, joten digitaitojen osaaminen on erityisen ajankohtainen asia myös täällä.

Aktiivista Sisältöä

Nora McGregor, “digitaalinen kuraattori”, British Librarysta kertoi opintomatkan toisena päivänä omasta digitointiprojektistaan. British Libraryn digitoiduista kirjoista löydettiin koneellisesti yli miljoona kuvaa, jotka muodostivat täysin uuden digitaalisen kokoelman. Ongelmaksi muodostui se, että poiminnan jälkeen kuvat olivat irti alkuperäisestä kontekstistaan. McGregor kollegoineen tarvitsi apua metatietojen ja tunnisteiden saamiseksi kohdalleen. Niinpä he toteuttivat kuuluisan liikkeensä ja laittoivat kaiken jakoon.

Tämän jälkeen British Libraryssa on pohdittu keinoja saada tietää, missä yhteyksissä materiaaleja on avaamisen jälkeen käytetty. Tämä tieto voisi osoittaa tiedon avaamisen kansallisia hyötyjä ja kerrannaisvaikutuksia sekä lisäarvon luomista mahdollisesti sovelluskehityksen tai tietotaidon lisäämisen kautta.

Kuulimme toisena päivänä myös British Libraryn kohtaamista tekijänoikeuksien ja avoimen lisensoinnin haasteista. Yksi esimerkki saatavuuden pulmasta on, että Isossa-Britanniassa ennen elokuuta 1989 tehdyt julkaisemattomat käsikirjoitukset ovat tekijänoikeussuojattuja vuoteen 2039 asti.

1960-luvun lopun feministisen Spare Rib -lehden tekijänoikeuksia selvitettäessä kävi ilmi, että sen tekijänoikeudet omistaa jopa 4000 henkilöä. Yhteydenotoista “vain” 700 poiki jonkinlaisen vastauksen British Libraryn pyrkimyksiin saada lupa avata julkaistut lehdet avoimella lisenssillä – tätä pidettiin jopa suhteellisen hyvänä vastausprosenttina. Koska aineistoja avataan kaikkien asianomaisten oikeuksia noudattaen, British Libraryn puolesta puhuva Anna Vernon painotti, että aktiivinen viestintä ja tavoitteiden ilmaisu tekijänoikeuksista neuvoteltaessa on erityisen tärkeää.

Kiitokset kaikille opintomatkan puhujille ja järjestäjille! Päivien aikana tuli ajoittain mieleen, ettei tällaista asiantuntijajoukkoa olisi ehkä helposti saatu Suomeen, joten vierailu Lontooseen oli paikallaan. Sisällötkin linkittyivät yllättävän hyvin Suomessa meneillään oleviin hankkeisiin koulutuskehityksestä GLAM-puolen datan avaamisaktiviteetteihin.

Lisää opintomatkasta luettavissa Suomen Lontoon instituutin blogista. Kiitokset myös instituutille järjestelyistä!

14260147896_4ac17fc0a0_o

Kuva: AvoinGLAM. CC BY-SA

Tuula Pääkkönen työskentelee Kansalliskirjaston Digitointi- ja konservointikeskuksessa. Hänen tavoitteenaan Avoin kulttuuridata -mestarikurssilla oli saada tietoa, tutustua muihin GLAM-sektorin tekijöihin sekä selvittää tiedon avaamisen mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja Kansalliskirjaston digitoitujen aineistojen kohdalla (esimerkiksi digi.kansalliskirjasto.fi -palvelu).

Avoimen kulttuuridatan avulla kohti uusia palveluita

Helmikuussa startannut Avoin kulttuuridata -mestarikurssin viimeinen varsinainen koulutustapaaminen järjestettiin torstaina 24.4. Aiheena oli tällä kertaa Demot ja prototyypit ja agendalla oli käydä läpi sitä, miten avointa dataa voidaan organisaatioissa soveltaa. Lisäksi kurssilaiset alkoivat toden teolla pohtia mahdollisia palvelukonsepteja ja sovellusten prototyyppejä.

Teemo Tebest YLE:ltä puhui ensin työstään ja kokemuksistaan datajournalistina. Uutismaailman ja datan yhteyksiä avaava mielenkiintoinen esitys herätti kurssilaisten joukossa paljon ajatuksia ja kinkkisiäkin kysymyksiä. Esityksen pohjana toimineiden materiaalien linkkilista on löydettävissä täältä.

Tämän jälkeen Wikimedia Suomen Susanna Ånäs esitteli Wikimedian monipuolista palveluperhettä. Monelle kurssilaiselle aivan uusi tuttavuus vaikutti olevan Wikidata. Kyseessä on avoin tietopankki, joka tarjoaa keskitetyn pääsyn Wikipedian rakenteiseen tietoon kuten kieltenvälisiin linkkeihin ja tilastotietoihin.

Ånäs kertoi oli myös Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Viron yhteistyöhankkeesta, Wikimaps Nordicista. Projekti tuo yhteen wikimedisteja, openstreetmappereita ja GLAM-organisaatioita pohtimaan ja kehittämään yhdessä vanhojen karttojen käyttömahdollisuuksia.

Iltapäivän työpajassa Wevolven Nuppu Gävert ja Ville Tikka johdattivat kurssilaiset pohtimaan yleisöjen palvelemisen sekä avoimen datan yhtymäkohtia palvelumuotoilun keinoin.

IMG_10822

Kuva: AvoinGLAM. CC BY-SA

Yhdeksi mahdolliseksi asiakasryhmäksi työskentelyn aikana esitettiin koululaisia ja lapsia. Esimerkiksi museoiden kouluyhteistyötä voitaisi jalostaa yhdeksi väyläksi hyödyntää avointa kulttuuridataa. Avattujen kulttuurisisältöjen leikillinen soveltaminen ja jatkotyöstö toiminnallisen ja omaehtoisen oppimisen keinoin voisivat parhaimmillaan innostaa lapsia ja nuoria oppimaan lisää kulttuurista, taiteesta, historiasta, yhteiskunnasta, kriittisestä median käytöstä…

Kuten Ville Tikka asian työpajan lopussa kiteytti: “Loppupeleissä avoimen tiedon kanssa pelaaminen on testaamista: kokeillaan pikku hiljaa mikä toimii, ja opitaan tekemällä”. Tämän työpajan annista saamme varmasti kuulla lisää myöhemmin kunhan hienot ideat saadaan pantua täytäntöön!

P.S. Seuraavaksi kulttuuridatalaiset suuntaavat kurssin tiimoilta opintomatkalle Lontooseen, jossa tiedossa ohjelmaa ainakin British Librarylta sekä Mozilla Foundationilta. Stay tuned!

Päivän Tweettejä:

@teelmo
Tässä muutamia linkkejä. #Yle‘n #Plus-sivu http://yle.fi/uutiset/plus/  ja henk. koht. blogini http://datajournalismi.blogspot.com/  #datakoulu #kulttuuridata

@MariaAnnele
. @sannahirvonen ja @KiasmaMuseum in Wikimedia-yhteistyö: taiteesta tietoa sinne, missä ihmiset ovat! #datakoulu #kulttuuridata #avoinGLAM

‏@sannahirvonen
#kulttuuridata #datakoulu‘ssa oli hyvä meininki tänään. Taitaa syntyä suorastaan räjähtävä GLAM-editathon-sarja! :) @WMFinland #avoinGLAM