Instagram, nimimerkki Jaskatvuohta, 2017. Suomen valokuvataiteen museon kokoelmat.

Instagram, nimimerkki Jaskatvuohta, 2017. Suomen valokuvataiteen museon kokoelmat.

Finna, Flickr ja muut alustat ovat jo kasvaneet suomalaisten kulttuuriperintöaineistojen runsaudensarviksi. Hanat on saatu auki, ja muistiorganisaatiot osaavat avata aineistojaan. Onko tässä enää mitään mietittävää? Vanhojen arkistokuvien julkaisu on sujunut jouhevasti, mutta muuttuuko tilanne, kun kokoelmiin tulee aivan uusia valokuvia, jotka ovat kotoisin sosiaalisesta mediasta?

Selkeät sopimukset avaintekijänä

Tähän asti valokuva-aineistojen avaamisen karikkoisilla vesillä organisaation tärkein selustan varmistaja ovat olleet lahjoittajien sekä tekijän- tai lähioikeuksien haltijoiden kanssa laaditut selkeät sopimukset. Siksi kokoelmien avaaminen on aina sidoksissa museotyön muihin prosesseihin, erityisesti aineistojen sisäänottoon ja niihin liittyviin sopimuskäytäntöihin.

Tämä alkaa olla jo aika tuttua kokoelmakuvien avaajille. Jos sopimus on jäänyt tekemättä tai se on tehty ennen verkkojulkaisun aikakautta, kokoelmien verkkoon tuomisen valmistelu on hyvä hetki laittaa sopimukset ajan tasalle.

Kuvissa näkyvät henkilöt ja henkilötiedot ovat oma lukunsa. Monet kuva-arkistot ovat saaneet lahjoituksina ammatti- tai harrastajakuvaajien kokoelmia, joihin sisältyy runsaasti henkilökuvia – nimillä tai ilman. Jälkeenpäin voi olla vaikea selvittää, onko kuvatuilta pyydetty lupaa kuvaamiseen saati kuvan julkaisuun. Vaikka kokoelmiin liitettävä valokuva olisi kuvattu vasta eilen, kuvattujen tavoittaminen ei siltikään välttämättä olisi helppoa. Tarkoituksenmukaista onkin, että kokoelmaan otetaan vain sellaisia kuvia, joita voidaan ongelmitta käyttää. Tässä avaintekijä on keskustelu kuvaajan kanssa ja selkeät sopimukset. Kuvaajan on kuvatessaan toimittava kohteitaan ja yksityisyyden suojaa kunnioittavasti, mutta lopulta julkaisija on vastuussa julkaisemistaan kuvista.

Tietosuoja kokoelmien avaamisessa

Kun kokoelmia avataan verkkoon, täytyy siis miettiä kuvia myös tietosuojan kannalta: onko kuvien ihmisiä valokuvattu yksityisissä tiloissa vai julkisilla paikoilla? Ovatko kuvien sisällöt sellaisia, että ne voisivat loukata kuvattujen kunniaa tai yksityisyyttä? Viime vuosina museot ovat tämäntyyppisen harkinnan perusteella tuoneet kokoelmiaan verkkoon erityyppisille alustoille, kokoelmaselaimista sosiaalisiin medioihin, ja tekijänoikeuksien salliessa myös täysin vapaaseen käyttöön. Suuri yleisö on ottanut kuvat innostuneesti vastaan, eikä museoiden avaamissa aineistoissa ole yleisesti nähty tietosuojaongelmia.

Kun eurooppalaisen tietosuoja-asetuksen sanktioita kiristettiin toukokuussa 2018, muistiorganisaatiot huolestuivat. Pitäisikö kaikki henkilötiedot, niin kuvat kuin nimetkin, nyt poistaa verkosta, ja saisiko niitä enää edes säilyttää arkistoissa? Säädöksessä mainitaan tutkimuksen, taiteellisen työskentelyn ja tiedonvälityksen mahdollistavat poikkeukset, mutta muistiorganisaatioiden tallennus-, esittämis- ja julkaisutehtävää ei siinä otettu huomioon. Eduskunnan hallintovaliokunnan mietinnössä museoalan huoli oli otettu vakavasti, ja mietinnössä ehdotettu täydennys tietosuoja-asetukseen turvaisi museoiden toiminnan. Vieläkään kulttuuriperintöaineistojen julkaisun suhteen ei olla aivan selvillä vesillä, sillä asetusta täydentävää säännöstä ei vielä ole. Sen verran voinemme jo kuitenkin hengähtää, että pahimmat anonymisointi- ja poistovaatimukset eivät sittenkään koske GLAM-organisaatioita.

Somekuvien tallentaminen ja esittäminen

Valokuvataiteen museo tutkii ja ratkoo somekuvien tallentamiseen ja esittämiseen liittyviä teknisiä ja eettisiä kysymyksiä osana pohjoismaista yhteishanketta Collecting Social Photo. Parhaillaan Insta-Suomi -tallennushankkeessa kokoelmiin kerätään esimerkkejä Instagramin kuvakulttuurista. Haluamme voida esitellä myös uusimpia kokoelmiamme yleisölle, joten tallennusprosessin pitää mennä alusta asti oikein.

Sosiaalisen median kuvia koskevat samat tekijänoikeus- ja tietosuojasäädökset kuin valokuvia yleensäkin. Niihin liittyy kuitenkin omia erityispiirteitä, jotka pitää ottaa huomioon, kun ne tulevat museon kokoelmiin. Vaikka kuva olisi julkaistu avoimella Instagram-tilillä, se ei tarkoita sitä, että kuka tahansa saa käyttää sitä vapaasti. Se ei myöskään tarkoita, että museo voisi tallentaa sen kokoelmiinsa ilman lupaa – saati sitä, että museo voisi jakaa sen verkossa vapaaseen käyttöön kaikille.

Lisäksi somekuviin liittyy usein tykkäyksistä, kommenteista ja emojeista koostuva ”häntä”, kuvan oma sosiaalinen elämä, jota ilman se jäisi irralliseksi käyttökontekstistaan. Häntä on saatava talteen kuvan mukana, mutta sen uudelleen julkaiseminen muistiorganisaation kokoelmien osana ei ole ongelmatonta. Somessa julkaistuille kommenteille muodostuu myös tekijänoikeus ainakin, jos ne voidaan katsoa omaperäisiksi. Myös somekuvissa tai -kommenteissa voi esiintyä henkilötietoja, joita museo ei voi julkaista vapaasti.

Yhteistyössä kuvaajien kanssa

Tämänhetkisessä tallennushankkeessamme Instagram-kuvien tallentaminen museon kokoelmiin tapahtuu yhteistyössä kuvaajien kanssa. Ennen kuin päästään miettimään sopimuksia ja julkaisuoikeuksia, pitää saada yhteys henkilöön kiinnostavan Instagram-tilin takana. Tallennettavien kuvien valinta tapahtuu yhdessä keskustellen. Tulevaisuudessa omia somekuvia voi myös lahjoittaa museolle verkkotyökalun avulla, jolloin sopimus- ja lupa-asiat sekä taustoittavat kysymykset on rakennettu sisään lahjoitussovellukseen. Samantapaisia jo olemassa olevia työkaluja ovat esimerkiksi Ruotsissa käytetyt Minnen ja Samtidsbild.

Some-kuvien tallennuksen ja julkaisemisen kysymyksistä ja ratkaisuista voit lukea lisää museon sivuilta ja hankkeen blogista.

Sofia Lahti
kokoelma-amanuenssi
Suomen valokuvataiteen museo