Vuonna 2018 olin mukana kahdessa tapahtumassa, joita molempia voisi luonnehtia kulttuurihackathoneiksi. Työni puolesta olin järjestämässä Helsingin kaupunginmuseon emännöimää Hack4FI – Hack Your Heritagea, minkä lisäksi osallistuin Suomen museoliiton kautta kansainväliseen Museomix-tapahtumaan Zagrebissa.

Hack4FI – Hack Your Heritage

Vuosittainen Hack4FI järjestettiin nyt neljättä kertaa. Tapahtuman konsepti perustuu tanskalaiseen Hack4DK-hackathoniin, jonka tavoitteena on ideoida uusia käyttötapoja avoimille kulttuuriperintöaineistoille. Tapahtuman yhteisöllisesti järjestettyä luonnetta korostaa se, että eri organisaatiot ottavat vuorollaan vastuun tapahtuman tuotannosta. Suomessa kokoavana taustaorganisaationa on toiminut Open Knowledge Finland ry:n AvoinGLAM-työryhmä ja tapahtumaa on aiempina vuosina järjestänyt mm. Aalto-yliopisto ja YLE.

Hack4FI:n kumppanikohderyhmänä on koko GLAM-sektori (galleriat, kirjastot, arkistot, museot). Kun yhtenä pääjärjestäjänä oli viime vuonna museo, tapahtuman yhteissuunnittelua ajateltiin vahvasti museo- ja muun muistiorganisaatiokentän näkökulmasta. Tapahtumalle saatiin myös rahoitusta Museoviraston innovatiivisten hankkeiden avustuksesta. Tavoitteena oli saada sekä uusia että aiempina vuosina mukana olleita tahoja innostumaan ja tekemään hackathonia yhdessä.

Yhdessä tekemistä. Hack4FI 2018. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0

Suurimpana haasteena tuntui olevan organisaatioiden vakuuttaminen siitä, että Hack4FI:hin osallistuminen palvelee niiden tavoitteita. Tämän vuoksi onkin syytä korostaa, että hackathonit eivät ole pelkkää teknologiaa tai avoimen datan problematiikkaa, vaan yhdessä tekemistä, osallistamista ja yleisötyötä.

Museomix

Kansainvälinen, alun perin Ranskassa kehitetty Museomix-tapahtuma järjestettiin jo kahdeksatta kertaa. Kuten nimi kertoo, kohderyhmänä on museosektori. Yksi Museomix-tapahtuma keskittyy yhteen museoon, jonka tiloissa tapahtuma järjestetään. Verkosto on kuitenkin laaja ja ideana onkin, että Museomix tapahtuu useissa paikoissa ja eri maissa yhtä aikaa. Vuoden 2018 Museomix järjestettiin samana viikonloppuna kahdeksassa eri museossa ympäri Eurooppaa. Tapahtuma ei kutsu itseään “hackathoniksi”, vaan esimerkiksi tänä vuonna alaotsikko oli “yhteiskehittämisen maraton”.

Konseptiltaan ja periaatteiltaan Museomix muistuttaa paljonkin Hack4FI:tä, mutta niissä on myös monia kiinnostavia eroja. Museomix on selkeästi enemmän museonäyttely- ja esinelähtöinen, kun Hack4FI:ssä painotetaan avointa kulttuuridataa koko GLAM-kentältä. Molemmat korostavat avoimuutta, osallistamista ja yhteisöllisyyttä.

Hackathonin paradoksi: samaan aikaan sekä “vanha ja kulunut” että “uusi ja tuntematon” työskentelymalli

Hackathon on sanana monelle tuttu, mutta yleisin reaktio muistiorganisaatiokentällä Hack4FI:stä keskustellessa oli: “Voisitko perusteellisesti selittää mikä on hackathon?” Kokeneempien hackathon-kävijöiden reaktio saattoi sen sijaan olla: “Kuka enää jaksaa hackathoneja?”

Myös Museomix tuntui herättävän ensikertalaisissa suurta innostusta, mutta tapahtumassa alusta asti mukana olleet pohtivat jo sitä, jäisikö esimerkiksi kymmenes Museomix vuonna 2020 viimeiseksi samalla konseptilla tehdyksi tapahtumaksi.

Korostetun kilpailulliset, rahapalkintoja tarjoavat hackathonit ovat voineet aiheuttaa väsymystä tähän työskentelytapaan tai käsitteeseen. Kuvaavaa on, että esimerkiksi viime vuonna järjestetyn avoimeen tieteeseen keskittyneen Wide-hackathonin viestinnässä puhuttiinkin usein “haastekilpailusta” eikä “hackathonista”.

Hack4FI ja Museomix korostavat molemmat, että kyse ei ole kilpailusta. Myös hyvään ja turvalliseen ilmapiiriin ja toimintakulttuuriin kannustetaan. Kun tavoitteena ei ole voittaminen, on tunnelma tapahtumissa rento ja kannustaa yhdessä tekemiseen ja osaamisen jakamiseen.

Tapahtumat ja niiden toimintatavat myös kehittyvät ja muotoutuvat sekä organisaatioiden että osallistujien tarpeiden ja toiveiden mukaan. Verkosto ja käytännöt eivät siis ole dogmaattisia tai samana pysyviä, vaan kehittyviä.

Onko keskiössä teknologia, yleisötyö vai yhteiskehittäminen?

Kun suunnittelimme vuoden 2018 Hack4FI:tä ja viestimme tulevasta tapahtumasta mahdollisille yhteistyötahoille, huomasimme, ettei tapahtuman luonne ja potentiaali ole monellekaan muistiorganisaatioissa työskentelevälle ammattilaiselle kovin tuttu. Hackathonit miellettiin usein joko teknologia- tai tiukasti kokoelmalähtöisiksi. Kyse on kuitenkin myös hyvin vahvasti yhteiskehittämisestä ja osallistavasta suunnittelusta.

Hack4FI:ssä osallistujat voivat tuottaa hackathonin aikana vaikkapa konseptin tai suunnitelman, eikä tekninen toteutus ole vaatimus. Museomixissä tavoitteena on kyllä tuottaa toimiva prototyyppi, mutta tekninen osaaminen saadaan ns. maker-verkostoilta, jotka ovat olennainen osa konseptia. Molemmat tapahtumat antavat osallistujille vapauden tehdä, mitä haluavat. Vaikka osallistuvat organisaatiot tarjoavat haasteita ja aineistoja, tiimit ja osallistujat itse päättävät kuinka niitä lähestyvät.

VR-sisällöstä näyttelyksi. Hack4FI 2017 -tapahtuman yleisön suosikki muuntui lopulta näyttelyn käsikirjoitukseksi. Vuoden 2018 Hack4FI-tapahtumassa päästiin kurkistamaan, miten näyttelyn suunnittelu etenee. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0

Molemmat tapahtumat voi ajatella myös uutena yleisötyön muotona. Yleisöllä on mahdollisuus osallistua tapahtumaan tekijänä ja tulla mukaan ideoimaan uusia toimintamalleja yhdessä organisaatioiden kanssa. Organisaatioilla on mahdollisuus haasteiden ja työpajojen kautta saavuttaa uusia kohderyhmiä ja hyödyntää näiden näkemyksiä toimintansa kehittämisessä. Myös tapahtumissa kehitettyjen projektien esittelyt ovat avoimia yleisötilaisuuksia. Museomixissä prototyypit jäävät museovieraiden käyttöön tapahtuman jälkeen sovituksi ajanjaksoksi.

Jos kokonaiseen hackathoniin osallistuminen tuntuu liian raskaalta, suosittelenkin käymään erilaisten hackathonien avoimissa presentaatiotilaisuuksissa tutustumassa siihen, mitä näissä tapahtumissa oikeastaan tehdään. Lisäksi suosittelemme tutustumaan Kohti avointa kulttuuria -oppaaseen, josta löytyy hyviä esimerkkejä ja tapoja vahvistaa ihmisten osallisuutta yhteiseen kulttuuriperintöön.

Yhteistyönä tehty tapahtuma, hyvät käytännöt ja jatkuvuus

Koska kahtena edellisenä vuonna Hack4FI:n rahoitus on kerätty osallistuvilta organisaatiolta, myös tapahtuman suunnittelu on ollut organisaatiovetoista. Tapahtuman kuitenkin tekevät sen osallistujat. Tulevina vuosina olisikin hyvä liikkua muutama askel takaisin kohti tapahtuman juuria ja ottaa vahvemmin mukaan myös potentiaaliset tekijäryhmät, esimerkiksi eri alojen opiskelijat, mediataiteilijat ja paikalliset hacklabit tai “maker spacet”. Museomix-konseptissa olennainen osa tapahtuman onnistumista onkin juuri hyvät suhteet maker-verkostoihin, jotka tarjoavat tapahtumille teknistä osaamista mm. koodaamisessa, elektroniikassa, 3D-tulostamisessa ja konkreettisten materiaalien työstämisessä.

Museomix Zagreb: Machine Match -prototyypin esittelyä näyttelytilassa. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0

Toinen Hack4FI:n suuri haaste – ja samalla toisaalta voimavara – on vaihtuva isäntäorganisaatio ja pääosin vapaaehtoisvoimin toimivan AvoinGLAM-verkoston resursointi ja innostaminen mukaan. Olemmekin tämän vuoden Hack4FI:n yhteydessä koonneet dokumentointia siitä, kuinka hyvä kulttuurihackathon järjestetään, jotta tieto on jaettavissa eikä jää vain tapahtuman tekijöille. Myös Museomixissä konsepti ja hyvät käytännöt on koottu toimitettuihin opaskirjoihin, jotka ovat vapaasti saatavilla (esim. Creative Museum Toolkit). Nämä käytännöt ovat sovellettavissa myös yleisemmin osallistavaan suunnitteluun ja uudenlaisiin yleisötyöhön muotoihin.

Museomixiin kuuluu olennaisena osana jatkuva kuva- ja videodokumentointi sekä vahva näkyvyys sosiaalisessa mediassa. Tapahtumaa on myös kritisoitu siitä, että se asettaa niin suuren painoarvon näkyvyydelle ja videodokumentaatiolle, joka vaatii paljon kuvaus- ja editointityötä. Mielestäni dokumentoinnin korostaminen on kuitenkin perusteltua. Jos tapahtumalle halutaan uusia osallistujia, tekijöitä, yhteistyökumppaneita ja rahoitusta, on tapahtuman luonne huomattavan paljon helpompi kommunikoida ja “myydä” eteenpäin, kun siitä on olemassa laadukasta, innostavaa ja havainnollistavaa viestintämateriaalia.

 

Museomix 2018 -dokumentaatioita, päivä 3.

Kenties näistä kahdesta tapahtumasta voisikin räätälöidä Suomeen hybridin, jossa molemmista poimitaan sopivimmat toimintatavat ja saadaan uutta intoa molempiin? Hack4FI <3 Museomix 2020?

Aki Pohjankyrö 
Tutkija
Helsingin kaupunginmuseo