Avoimet juuret -hankkeen toisessa kulttuurikokeilussa pyrittiin edistämään osallistuvaa budjetointia kulttuuriorganisaatioiden toiminnan muotona syksyllä 2018. Projektin puitteissa pyrittiin yhteiskehittämään kumppaniorganisaatioiden kanssa osallistuvan budjetoinnin malleja, joilla kansalaiset tai kuntalaiset voisivat tuoda ideoitaan osaksi kulttuuriorganisaatioiden ja niiden toimintaympäristöjä.

Mallin kehittämisen ja osallistuvaa budjetointia koskevan ymmärryksen levittämiseksi järjestettiin neljä työpajaa. Tässä blogikirjoituksessa käsitellään museoväelle järjestettyjä työpajoja ja niissä syntynyttä keskustelua.

Helsingin malli toteuttaa osallistuvaa budjetointia on kaupunkitasoinen, jossa historiaa sekä kulttuuriperintöä koskevilla ideoilla saattaa olla vaikutusta kaupungin museoiden ja muiden GLAM-organisaatioiden toimintaan sikäli kuin kuntalaisilta tulee ideoita niitä koskevia ideoita ja niitä äänestetään jatkoon.

Osallistuvaa budjetointia voi toteuttaa myös museon omista tarpeista lähtien osana sen osallisuusstrategiaa tai -toimintaa. Vaikka osallistuvasta budjetoinnista ja erityisesti osallisuudesta on puhuttu Suomessa pitkän aikaa, aihepiirit ovat nousseet erityisen pinnalle kaupunkien ja kuntien esimerkkien myötä.

Palvelumuotoilu lienee arkea monissa kunnissa ja sitä on hyödynnetty myös museoiden toiminnan parantamisessa. Palvelumuotoilun ytimessä on asiakaslähtöisten palvelujen kehittämisen rinnalla myös osallistavat menetelmät palvelujen tuottamisessa. Osallisuutta voi tehdä monilla eri asteilla: se voi olla tapa kerätä palautetta yleisöltä tai sitten se voi olla tapa kehittää yhteisöä, jossa museoiden asiantuntijat ja kulttuuriperinnöstä kiinnostuneet yleisön jäsenet voivat kehittää toimintaa yhdessä, erilaisista lähtökohdistaan käsin.

Digitalisaatio ja sosiaaliset mediat avaavat uusia kanavia kehittää historian ja kulttuuriperinnön äärellä tapahtuvaa osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Kenties osallistuvaa budjetointiakin pitäisi lähestyä sen toteuttamistavan rinnalla myös sen vaikutusten kautta?

Tätä kysymystä käsiteltiin museoille ja museoväelle suunnatuissa osallistuvan budjetoinnin työpajoissa ja sitä pohjustettiin Avoin GLAM -blogissa kirjoituksella aiheesta: “Kohti digitaalista osallisuutta – osallistuva budjetointi museoiden yleisötyön muotona”.

Osallistuvan budjetoinnin työpaja Keski-Uudenmaan museoille ti 13.11.2018

Hyvinkään kaupunginmuseo toimi paikkana työpajalle, jossa oli osallistujia järjestävän museon lisäksi myös Tuusulasta, Mäntsälästä, Järvenpäästä ja Helsingin kaupunginmuseosta, jotka ovat kaikki kunnallisia museoita. Työpajassa tarkasteltiin Helsingissä, Tuusulassa ja Hyvinkäällä käynnissä olevia koko kaupunkia koskevia osallistuvan budjetoinnin prosesseja sekä keskusteltiin myös matalamman kynnyksen malleista, joilla sitä voisi toteuttaa myös paikallisilla resursseilla.

Tilaisuuden luonne oli lähtökohtaisesti varsin keskusteleva, sillä lähtökohtaisesti ei ole olemassa yhtä ainoaa osallistuvan budjetoinnin mallia, joka toimisi täydellisesti kaikissa konteksteissa. Kuulimme työpajassa eri museoiden sekä kaupunkien kokemuksia osallisuudesta ja osallistavasta budjetoinnista.

Esimerkiksi Tuusulassa oli työpajan aikaan käynnissä kuntalaisten ideoiden keruu osallistuvaa budjetointia varten. Tuusulassa panostettiin 100 000e kaupungin http://osallistu.tuusula.fi -alustan kautta tapahtuvaan osallistuvaan budjetointiin. Kaupungin pop-up ideointityöpajoissa oli syntynyt ideoita myös kulttuuriin ja museoihin liittyen.

Hyvinkäällä puolestaan osallistuva budjetointi on ollut kunnan näkökulmasta pienemmässä roolissa, mutta osallisuus on puolestaan ollut osa paikallisen museon toimintaa. Hyvä esimerkki tästä on tapa, jolla uusia, paikallisia näyttelyitä ollaan pohjustettu eli niin kutsutut “muistitalkoot”. Muistitalkoissa kuntalaisilta pyydetään paikallishistorian erilaisia puolia koskevia esineitä ja/tai esineisiin liittyviä kokemuksia, joiden avulla päästään kiinni niiden historiaan. Käytäntöä on pidetty paitsi hyvänä tapana osallistaa kuntalaisia museon toiminnan kehittämiseen, mutta myös tuomaan uusia näkökulmia paikallishistoriaan, joita ei välttämättä ole dokumentoitu.

Pienemmissä Järvenpään ja Tuusulan museoissa kehittäminen on suuria museoita välittömämpää ja niissä museoiden kävijöiden kokemuksia voidaan usein hyödyntää suoraan näyttelyjen uudistamisessa. Tuusulan kokemus osallisuudesta on samankaltainen kuin Mäntsälässä, että koska kunnat ovat todella suuria, yhteistyö sekä jalkautuminen niissä oleviin kyliin olisi tärkeä tapa tehdä osallisuutta. Esimerkiksi kylän saunavuorolla käyminen voisi kuulemma olla merkittävämpi tapa kerätä kokemustietoa alueen historiasta kuin näistä kaukana tapahtuva yhteiskehittelytyöpaja.

Työpajassa keskusteltiin myös keskitettyä kunnallista mallia (vrt. Helsinki ja Tuusula) kevyemmästä tavasta toteuttaa osallistuvaa budjetointia. Esimerkiksi Kalliolan Setlementti Helsingissä oli kokeillut osallistuvaa budjetointia tilojensa 4000e arvoisen remontin ideointiin. Organisaatio pyysi yleisöltään ideoita sarjassa työpajoja, joiden tuotokset sitten laitettiin esille tiloissa ja joita saattoi sitten äänestää paikan päällä. Tässä tapauksessa osallistuvan budjetoinnin tueksi ei tarvittu mitään ihmeempää alustaa ja 4000e summaa pienemmilläkin panoksilla voi toki lähteä liikkeelle.

Budjetointia tärkeämpää Kalliolan Setlementin tapauksessa oli ehkä se, että rahaa käytettiin tilojen mukauttamiseen sellaisiin käyttötarkoituksiin, jotka palvelevat tilojen ulkopuolisia käyttäjiä. Siinä missä kunnallinen budjetointisykli on vuosi ja siihen liittyy usein rahankäytön tarkka ennakkoon tapahtuva määrittely, tilaisuudessa keskusteltiin siitä, että voisiko osallisuutta edistää kerran vuodessa tapahtuvaa budjetointia paremmin jonkinlainen joustava budjetti, joka mahdollistaisi yleisöltä tuleviin toiveisiin ja osallisuuteen reagoinnin lyhyemmillä sykleillä. Monet työpajan osallistujista tuntuivat olevan sitä mieltä, että tämänlainen osallisuuden mahdollistaminen budjetoinnilla voisi sopia museoille ehkä paremmin kuin budjetoinnin tekeminen osallistavasti. Kärjen valinnalla on väliä!

Työpajan keskustelun perusteella piirrettiin seuraava kuva. Osallisuuden tavoittena on siis synnyttää uusia ideoita, joiden tuottamisessa yleisö voi olla mukana. Monet näistä voi toteuttaa suoraan joko sen vuoksi, että ne ovat pieniä asioita tai niihin löytyy muuta rahaa, jolloin niitä ei olisi lainkaan tarvetta laittaa osaksi osallistuvan budjetoinnin prosessia.

Samassa tilassa tehtävä yhteiskehittely on monesti toimiva tapa jalostaa ideoista jotain toteuttamiskelpoista, joka on sekä kiinnostavaa yleisön näkökulmasta että toteutettavissa museon näkökulmasta. Osallistuva budjetointi on hyvä menetelmä tilanteessa, joissa ideat ovat niin suuria tai arvokkaita, että vaihtoehtoisista ideoista halutaan priorisoida joitain äänestämällä.

Työpajan esittelymateriaalit ovat nähtävissä täällä: http://okf.fi/museo-osbu-131118

AvoinGLAM talks <3 Pedaali ry: Osallistuvaa budjetointia museoille ke 14.11.2018

Järjestimme museoväelle myös avoimen AvoinGLAM talks -työpajan aiheesta Osallistuvaa budjetointia museoille ke 14.11.2018 Maria 01:ssä yhdessä Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry:n kanssa.

Työpajassa oli osallistujia Avoin GLAM -aktiivien lisäksi muutamista Helsingin ja Lahden museoista, rahoittajien edustajia ja http://Mesenaatti.me -joukkorahoituspalvelun edustaja. Vaikka tilaisuus oli edellisen päivän työpajaa lyhyempi, tämänkin luonne oli erittäin keskusteleva ja siinä vaihdettiin ajatuksia sekä kokemuksia.

Erityisen kiinnostava lisä tilaisuuteen oli http://Mesenaatti.me -joukkorahoituspalvelun edustajan puheenvuoro joukkorahoituspalvelun käytöstä yhtänä osallisuutta lisäävänä museoiden toiminnan muotona. Jos museoilla ei ole yksin tarvittavia varoja rahoittaa jotain yleisöltä tai toiselta yhteisöltä tulevaa ideaa, sen ympärille voi kehittää joukkorahoituskampanja joko tuottamaan tai täydentämään sen toteuttamiseksi tarvittavaa rahoitusta. http://Mesenaatti.me on myös julkaisemassa omaa osallistuvan budjetoinnin osiota, joka voisi toimia myös yhtenä mahdollisuutena toteuttaa yleisölähtöisiä ideoita.

Työpajassa käytiin myös edellisen päivän työpajan lailla keskustelua erilaisista osallistuvan budjetoinnin malleista ja vaikka tässä työpajassa oli eri osallistujat kuin edellisen päivän vastaavassa, osallistujat päätyivät samaan lopputulemaan museoille sopivasta osallisuutta tukevasta budjetoinnin muodosta.

Koska kokemus on, että kuntalaisilta ja yleisöiltä tulee ideoita pitkin vuotta, kokeilu- tai osallisuusraha, jota voisi käyttää näiden ideoiden toteuttamiseen voisi olla helpompi tapa toteuttaa osallisuutta kuin budjetoinnin tekeminen osallistavasti. Koska sama idea sai kannatusta molemmissa museoväelle suunnatuissa työpajoissa, kenties se on malli, jota museoiden kannattaisi kokeilla osana osallisuustoimintaansa.

Työpaja päättyi keskusteluun siitä, että museot tekisivät mielellään yhteistyötä yleisöjen kanssa enemmänkin, mutta vuosittain tehtävä budjetti sitoo käsiä todella paljon. Kenties osallisuuden tueksi kaivataankin joustavampia tapoja sekä budjetoida että tukea toimintaa. Jos kunnallinen budjetointiprosessi sitoo liikaa käsiä, kenties joukkorahoituksen kaltaiset mekanismit voivat tarjota kaivattua joustavuutta.

Työpajan materiaalit voi nähdä täällä: http://okf.fi/avoinglam-osbu-141118